Suomen ja Ranskan välinen uusi verosopimus odotettavissa voimaan vuoden 2025 alussa – mitkä ovat keskeisiä muutoksia?
Suomi ja Ranska allekirjoittivat uuden verosopimuksen 4.4.2023. Sen voimaansaattaminen edellyttää kuitenkin edelleen eduskunnan hyväksymistä ja voimaansaattamislakia. On odotettavissa, että uusi verosopimus tulee voimaan vuoden 2025 alussa. Samalla se korvaa vuonna 1970 solmitun verosopimuksen, joka ei enää vastaa Suomen noudattamaa verosopimuspolitiikkaa.
Sopimus tuo monia muutoksia sekä luonnollisten henkilöiden että yritysten verotukseen.
Kaksinkertaisen verotuksen poistamismenetelmän muutoksen vaikutukset verotukseen merkittävät
Kaksinkertaisen verotuksen poistamiseen käytettävä menetelmä muuttuu vapautusmenetelmästä hyvitysmenetelmään. Tällä on merkittävä muutos asuinvaltion verotusoikeuteen.
Tällä hetkellä vain verosopimuksen mukainen lähdevaltio voi verottaa esimerkiksi kiinteistöjen ja asuinhuoneistojen vuokratuloja. Siten esim. Suomessa vakituisesti asuva ei vielä toistaiseksi maksa Ranskassa omistamastaan asunnosta saadusta vuokratulosta tai myyntivoitosta veroa Suomeen. Kyseiset tulot voivat siten vaikuttaa Suomen verotukseen ainoastaan niin, että muiden pääomatulojen verokanta saattaa nousta 30 prosentista 34 prosenttiin.
Palkan osalta verovelvollinen saattaa tällä hetkellä hyötyä merkittävästi siitä, että hän työskentelee sekä Suomessa että Ranskassa. Jos esimerkiksi ranskalaisen yrityksen Suomessa asuva työntekijä työskentelee osan vuodesta yrityksen pääkonttorissa Ranskassa, Suomi ei verota kyseiseen työskentelyyn kohdistuvaa palkkaa. Vaikka Ranska vastaavasti tuolloin verottaisikin Ranskassa tehtyä työtä, verokanta jäisi todennäköisesti joka tapauksessa matalaksi.
Uuden verosopimuksen tultua voimaan ja siirryttäessä samalla soveltamaan kaksinkertaisen verotuksen poistamisessa hyvitysmenetelmää verovelvollisen vakituinen asuinvaltio ryhtyy verottamaan myös lähdevaltiosta saatuja tuloja. Siten Suomen ja Ranskan välisen verosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvien henkilöiden verotus saattaa tiukentua huomattavasti.
Suomi voi jatkossa verottaa lähes kaikkia Suomesta Ranskaan maksettavia eläkkeitä
Vielä tällä hetkellä Ranskassa vakituisesti asuvan ei tarvitse maksaa Suomesta saamastaan eläkkeestä veroa Suomeen, ellei kysymyksessä ole virkasuhteeseen perustuva eläke. Uuden verosopimuksen tultua voimaan Suomi voi sen sijaan verottaa lähes kaikkia Suomesta maksettavia eläkkeitä. Eläkkeiden verotus ei tosin muutu niiden henkilöiden osalta, jotka ovat asuneet Ranskassa jo verosopimuksen allekirjoitusajankohtana eli 4.4.2023.
On huomattava, että kaksinkertainen verotus poistetaan eläkkeiden osalta lähdevaltiossa. Kysymyksessä on ns. käänteinen hyvitys. Tämä tarkoittaa Ranskassa asuvan ja Suomesta eläkettä saavan henkilön osalta sitä, että hänen tulee vaatia eläkkeestä Ranskassa maksamaansa veroa hyvitettäväksi Suomen veroilmoituksella.
Portfolio-osinkojen verotus muuttuu
Uuden verosopimuksen myötä lähdevaltio voi periä portfolio-osingoista 15 prosentin lähdeveron. Lähdevaltiolla ei kuitenkaan ole verotusoikeutta osinkoon, jos osingonsaaja on omistanut osingon maksavan yhtiön pääomasta vähintään 5 prosenttia koko sellaisena 365 päivän ajanjaksona, joka sisältää osingon maksupäivän.
Kiinteän toimipaikan uudenlainen määrittely
Uuden verosopimuksen kiinteän toimipaikan määritelmä poikkeaa kaikista voimassa olevista Suomen verosopimuksista. Se vastaa OECD:n uusimman malliverosopimuksen mukaista kiinteän toimipaikan artiklaa. Kyseinen artikla liittyy OECD:n ja G20-maiden käynnistämään veropohjan rapautumista ja yritysten voittojen kansainvälistä siirtelyä estävään ns. BEPS-hankkeeseen.
Uuden verosopimuksen mukaan kiinteä toimipaikka muodostuu esimerkiksi sitä kautta, että kaikkia ns. avustavia ja valmistelevia toimenpiteitä arvioidaan yhtenä kokonaisuutena yrityksen kanssa samaan intressipiiriin kuuluvien yhtiöiden kanssa. Jos esimerkiksi suomalaisella yrityksellä on Ranskassa liikepaikka vain valmistelevien ja avustavien toimintojen harjoittamiseksi, sille voi joka tapauksessa muodostua Ranskaan kiinteä toimipaikka, jos sen kanssa samaan konserniin kuuluva paikallinen yritys myös toimii kyseisessä liikepaikassa.
Myös esimerkiksi erilaiset ns. epäitsenäistä edustajaa koskevat järjestelyt muodostavat aiempaa helpommin kiinteän toimipaikan. Kiinteä toimipaikka voi syntyä esimerkiksi, kun tällaisen edustajan rooli on pääosassa rutiininomaisten sopimusten tekoon johtavissa toimissa. Ratkaisevaa ei siten ole se, onko hänellä nimenomaisia valtuuksia sopimusten tekoon.