Veroresidenssi Espanjassa ja Suomessa – miten se määräytyy?

Kansainvälisissä tilanteissa henkilön verotuksellista asemaa on tarkasteltava vähintään kahden valtion verolainsäädännön näkökulmasta. Lisäksi sovellettavaksi tulee yleensä myös verosopimus. Tässä artikkelissa selvitetään, miten luonnollisen henkilön verotuksellisen aseman katsotaan määräytyvän, kun kysymyksessä olevat valtiot ovat Espanja ja Suomi.  

Yleinen verovelvollisuus määräytyy Espanjassa ja Suomessa eri perustein

Kukin valtio määrittää itsenäisesti kansallisen lainsäädäntönsä nojalla, milloin henkilöä on pidettävä kyseisessä valtiossa yleisesti veroverovelvollisena, ja milloin rajoitetusti verovelvollisena. Jos henkilö on yleisesti verovelvollinen tietyssä valtiossa, hänen katsotaan asuvan siellä verotuksellisesti, ja on verovelvollinen kyseiseen valtioon maailmanlaajuisista tuloistaan. Rajoitetusti verovelvollinen voi puolestaan olla velvollinen maksamaan veroa vain kyseisestä valtiosta peräisin olevista tuloistaan.

Koska yleisesti verovelvollisesta Espanjaan viitattaessa käytetään vakiintuneesti ilmaisua residentti (ja rajoitetusti verovelvollisesti vastaavasti ilmaisua ei-residentti), käytetään tässä artikkelissa jatkossa kyseistä ilmaisua. On huomattava, että ilmaisua residentti käytetään siinäkin yhteydessä, kun henkilö on rekisteröitynyt asuinkuntansa vakituiseksi asukkaaksi. Tällainen rekisteröityminen ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti sitä, että henkilö olisi Espanjassa myös verotuksellisesti residentti. Vastaavasti se, että henkilö ei ole rekisteröitynyt minkään kunnan vakituiseksi asukkaaksi ei tarkoita sitä, ettei hän voisi olla Espanjassa verotuksellisesti residentti.

Espanjassa henkilö katsotaan residentiksi, jos jokin seuraavista ehdoista täyttyy:

• hän oleskelee Espanjassa yli puolet kalenterivuodesta
• hänen taloudellisten etujensa keskus sijaitsee Espanjassa
• hänen puolisonsa ja kummankin puolison huolenpidon alaiset lapset asuvat vakituisesti Espanjassa.
  • Tämän kohdan osalta henkilö voi esittää todisteita, ettei häntä kaikesta huolimatta voida pitää Espanjassa residenttinä.

Jos mikään yllä mainituista ehdoista ei täyty, henkilö on Espanjassa rajoitetusti verovelvollinen.

Suomessa henkilö on yleisesti verovelvollinen, jos:

• hänellä on Suomessa varsinainen asunto ja koti
• hän oleskelee jatkuvasti Suomessa yli kuuden kuukauden ajan
  • Tilapäinen poissaolo ei estä pitämästä oleskelua jatkuvana. 
• hän on Suomen kansalainen ja alle kolme vuotta on kulunut sen kalenterivuoden päättymisestä, jona hän muutti pois Suomesta (niin sanottu kolmen vuoden sääntö), ellei verovelvollinen osoita olennaisten siteiden tätä ennen katkenneen.
  • Kyseisen ajanjakson päätyttyä henkilöä pidetään joka tapauksessa Suomessa rajoitetusti verovelvollisena.

Espanjan kuuden kuukauden oleskelun tarkastelu kalenterivuosikohtaisesti on kansainvälisessä vertailussa melko poikkeuksellista. Yleensähän – kuten Suomessa – asiaa tarkastellaan sen mukaan, voidaanko henkilön katsoa viettävän kyseisessä valtiossa yhtäjaksoisesti yli kuusi kuukautta vai ei. Siten jos henkilö oleskelee Suomessa yhtäjaksoisesti 1.9. – 31.3. välisen ajan, häntä verotetaan Suomessa yleisesti verovelvollisena kyseisen ajanjakson osalta.

Verosopimuksen mukainen asuminen ratkaisevaa

Henkilö voi olla samanaikaisesti yleisesti verovelvollinen kahdessa eri valtiossa. Tällöin syntyy kaksoisasumistilanne, jolloin kumpikin valtio lähtökohtaisesti verottaisi henkilöä hänen maailmanlaajuisista tuloistaan. Jos kyseisten valtioiden välillä on kuitenkin voimassaoleva verosopimus, henkilön maailmanlaajuisten tulojen verotusoikeus on vain hänen verosopimuksen mukaisella asuinvaltiollaan. Toiselle sopimusvaltiolle eli lähdevaltiolle jää siten vain oikeus verottaa verosopimuksen sallimissa rajoissa kyseisestä valtiosta peräisin olevia tuloja.

Suomen ja Espanjan välinen nykyinen verosopimus noudattaa paljon enemmän OECD:n malliverosopimusta kuin maiden välinen vanha verosopimus. Siten lähdevaltion verotusoikeus on laajentunut. Näin ollen esimerkiksi Suomi voi aiemmasta poiketen nykyään verottaa muun muassa seuraavia tuloja, vaikka henkilö asuisi Espanjassa:

• Suomesta maksettuja yksityiseen palvelussuhteeseen perustuvia eläkkeitä
• suomalaisesta osakehuoneistosta saatuja vuokratuloja
• suomalaisen osakehuoneiston luovutusvoittoja

Verotuksellisen asumisen määrittelyyn liittyvät ristiriidat

Jos asiat hoidetaan huolellisesti ennen muuttoa valtiosta toiseen, henkilön verotusaseman määräytyminen kummassakaan valtiossa ei pitäisi tuottaa ikäviä yllätyksiä. Mitä tulee verosopimuksen mukaiseen asumiseen, vain toinen sopimusvaltio voi olla henkilön verosopimuksen mukainen asuinvaltio. Siten jos henkilö muuttaa esimerkiksi Suomesta Espanjaan, yleensä epäselvyyttä ei synny siitä, tuleeko Espanjasta hänen verosopimuksen asuinvaltionsa. Sitä paitsi jos Espanjan verohallinto ilmoittaa katsovansa henkilön verotuksellisen asuinvaltion olevan Espanja, Suomen verohallinto lähtökohtaisesti hyväksyy tämän näkemyksen. On kuitenkin tilanteita, jossa Suomella on perusteltu syy arvioida tilanne toisin. Ristiriitaisia tulkintoja verosopimuksen mukaisen asuinvaltion määrittelyssä voi tulla esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:

• henkilö oleskelee pitkiä aikoja molemmissa valtioissa
• henkilöllä on käytössään asunto molemmissa valtioissa
• perhe asuu eri valtiossa

Ristiriitatilanteissa voidaan joutua verovelvollisen kannalta hankalaan tilanteeseen – etenkin koska Espanjan verohallinto on osoittautunut tälläisissa tapauksissa hyvin joustamattomaksi. Tilanne pitäisi kuitenkin saada viime kädessä ratkaistua Suomen ja Espanjan välisen keskinäisen sopimusmenettelyn (ns. MAP-menettelyn) välityksellä.