Espanjassa liian vähän tai myöhässä maksetuista veroista ankarat seuraamukset

Kun veroilmoitus annetaan Espanjassa määräajassa, verohallinto perii veroilmoitusohjelman ilmoittaman määrän mukaisesti verot automaattisesti verovelvollisen ilmoittamalta espanjalaiselta pankkitililtä (vaihtoehtoisesti verot voi mennä maksamaan pankkiin hyvissä ajoin). Tämä ns. autoliquidación-menettely merkitsee sitä, ettei Espanjan verohallinto tee veroilmoituksen perusteella mitään verotuspäätöstä. Veroilmoitusta ei myöskään edes muodollisesti tutkita veroilmoituksen annon seurauksena. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö annettua veroilmoitusta voitaisi tutkia myöhemminkään. Päinvastoin, Espanjassa tehdään erittäin paljon verotarkastuksia, jotka kohdistuvat myös aivan tavallisiin verovelvollisiin. Niiden yhteydessä maksuunpantaviin veroihin liittyvät erittäin ankarat veroseuraamukset.  

Veronkorotus (recargo)

Jo päivänkin myöhässä annetusta veroilmoituksesta seuraa aina veronkorotus (recargo). Veronkorotus lasketaan siitä määrästä, joka veroja olisi tullut maksaa, jos veroilmoitus olisi annettu ajoissa. Veronkorotuksen määrä vaihtelee 5-20 prosentin välillä myöhästymisen kestosta riippuen. Ylin veronkorotus määrätään, jos veroilmoituksen anto myöhästyy on yli vuoden. Tällöin kysymykseen tulee lisäksi vielä erillinen rangaistusmaksu (sanción).

Rangaistusmaksu (sanción)

Rangaistumaksu on tärkeää ymmärtää keskeiseksi osaksi espanjalaista verotusjärjestelmää, koska ne ovat huomattavan korkeita ja niitä määrätään helposti. Yleensä rangaistusmaksun määrääminen liittyy tilanteisiin, jossa verohallinto ryhtyy oma-aloitteisesti tutkimaan verovelvollisen verotusta jälkikäteen (verotarkastus). Verotarkastus saattaa liittyä esimerkiksi Espanjan verohallinnon Suomen verohallinnolta pyytämiin tulotietoihin.

Rangaistusmaksun perustana on joko se, että veroja ei ole maksettu lainkaan tai niitä on maksettu liian vähän virheellisesti annetun veroilmoituksen seurauksena. Tällöin on huomattava, ettei tietämättömyys ja tahattomuus pelasta verovelvollista rangaistusmaksulta. Tosin tahallisuus lisää rangaistusmaksun määrää huomattavasti. Silti tahatonkin virhe on omiaan johtamaan jopa kymmenien prosenttien rangaistusmaksuun, joka lasketaan ilmoittamatta jääneestä verotettavasta tulosta määräytyvästä verosta siinä tapauksessa, että kyseinen tulo olisi aikoinaan ilmoitettu oma-aloitteisesti.

Tärkeää huolehtia oikein annetusta veroilmoituksesta

Koska espanjalainen verotusjärjestelmä ja verotusmenettely ovat suurimmalle osalle suomalaisia täysin vieraita, moni erehtyy luulemaan, ettei veroilmoituksen oikeellisuudesta tarvitse olla sen kummemmin huolissaan. Suomessahan yleensä näin on, koska Suomen verohallinto ainakin muodollisesti tutkii veroilmoitukset. Tarvittaessa se lähettää kyselykirjeen esimerkiksi tietyn tulon tai vähennyksen osalta. Jos Suomen verohallinto kuitenkin tekee verotuspäätöksen jättäen tiedustelematta epäselvää asiaa, jonka sen olisi ollut mahdollisuus huomata, verovelvollinen saa ns. luottamuksensuojan. Tällöin häneen ei voida kohdistaa jälkiverotustoimia.

Espanjan verojärjestelmä ei tunne luottamuksensuojaperiaatetta. Toisaalta verotus ei autoliquidación-menettelyn seurauksena myöskään niin sanotusti pääty veroilmoituksen antovuonna, kuten Suomen lisäksi lukuisissa muissa maissa. Espanjan verohallinto voikin aloittaa verotarkastusprosessin missä tilanteessa tahansa aina siihen asti, kun neljä vuotta on kulunut veroilmoituksen antoa koskevan määräajan päättymisestä.  

Yhteenvetona voidaan todeta Espanjassa olevan erittäin tärkeää ymmärtää antaa veroilmoituksen laadinta henkilölle, joka todella tuntee sekä verolait että verotuskäytännön.